Kuntavaalien tulos

Kuntavaalien tulokset on saatu. Vasemmistoliiton tulokseen Turussa voi olla tyytyväinen, vaikka paikkaluku väheni yhdellä. Puolueella on nyt kolmanneksi suurin valtuustoryhmä ja siellä on paljon asiantuntevia ja kokeneita valtuutettuja sekä sopivasti uusia. En kuitenkaan kadehdi heidän haasteitaan. He tarvitsevat paljon taustatukea.

Omalta osaltani äänimäärä oli vaatimaton, 15 ääntä. Virallisesti olin asettanut tavoitteeksi ylittää edellisessä osuuskauppavaalissa saamani 10 ääntä, mikä tavoite ylittyi. Silti minäkin, vaikka tiesin olevani uusi ja täysin tuntematon ehdokas, haaveilin positiivisesta yllätyksestä. Vaalikampanjan arkisen aherruksen aikana odotukset asettuivat maltillisemmiksi nähdessäni kuinka asiantuntevia ja työteliäitä toiset ehdokkaat ja heidän tukiryhmänsä olivat. Onnittelut valituiksi tulleille! En mahda mitään sille, että erityisesti iloitsen uusien tuttavuuksien onnistumisesta. Sara Koiranen, joka kutsui minut mukaan videolleen, sai taitavalla ohjelmalla ja ahkeralla työllä loistavan tuloksen apunaan mainio tukijoukko. Toisaalta rannassa ja vaalikadulla iloisesti ja uupumatta ahkeroineet Joonas Jormanainen ja Paco Diop saivat varapaikat. Niin sai moni muukin asiantunteva ja kokenut ehdokas. Vaalin tuloksesta ei voi valittaa, mutta sitä voi yrittää selittää.

Tämä saakin pohtimaan vaalissa onnistumisen edellytyksiä. Aineistona ovat siis omat subjektiiviset havaintoni ja sosiologian peruskäsitteet. Seuraavassa on alustavia ja keskeneräisiä johtopäätöksiä. (Mielessäni on monta syytä, miksi niitä ei pitäisi panna julki, mutta laitan kuitenkin.)

Ehkä päällimmäiseksi ja lopulta tärkeimmäksi johtopäätökseksi jää, runoilija Pablo Nerudan säkeitä myötäillen, että ”yksin toimien päätyt itseesi”. Yhteisesti toimien olet osa yhteistä onnistumista. Ehdokas voi olla tunnettu yksilönä ja hän voi ostaa näkyvyyttä paperilla ja netissä. Kuitenkin kannattajien luottamukseen tarvitaan vielä muuta. Hänellä pitää olla tukijoukko, siis edes väliaikainen yhteisö, joka haluaa hänet valtuustoon, koska se vie eteenpäin yhteistä asiaa. Tämä tukijoukko luottaa ja samaistuu niin paljon yhteiseen ehdokkaaseen, että haluaa äänestää mieluummin häntä kuin jotain muuta samoja arvoja ja tavoitteita puolustavaa. Ehdokkaan onnistuminen on tukijoukon jäsenten yhteinen voitto. Tätä sosiologi kutsuisi kannattajayhteisöksi. Sitä sitoo yhteen järjen sanelemat tavoitteet ja yhteenkuuluvuuden tunne.

Ehdokkaan pitää olla halukas edustamaan kannattajayhteisöään. Jos vain nappaa paikan ja sen jälkeen käyttää sitä, miten haluaa, niin vahvistaa käsitystä politiikoista oman etunsa ajajina. Kannattajat haluavat luottaa siihen, että edustaja ei katoa vallan käytäville vaan on edelleen yhteisön jäsen, sen vaikuttava uloke. Jatkuvasti täytyy huolehtia siitä, että kannattajayhteisöllä ja sen edustajalla on yhteinen käsitys maailmasta ja edessä olevista tehtävistä. Tämä vaatii yhteisiä keskusteluja ja jatkuvaa yhdessä oppimista, sillä eteen tulee jatkuvasti uusia kysymyksiä.

Jos kannattajayhteisö on nostanut ehdokkaan omasta keskuudestaan, niin yhteys säilyy helpommin. Toimintaryhmä tai aktivistijoukko tai kokonainen organisaatio voi nostaa ehdokkaan isonkin ryhmän edustajaksi ja jopa symboliksi. (Näin syntyvät äänikuninkaat ja -kuningattaret.) Media, mukaan luettuna some, voi auttaa tällaisen yhteisön muodostamisessa ja sen äänen vahvistamisessa, mutta media, ei edes sosiaalinen media, ei voi tehdä sitä tyhjästä. (Tämä on kritiikkiä Liike Nyt:in demokratiakäsitystä vastaan.) Rahalla ja algoritmeilla hankittu näkyvyys mediassa ei luo äänestäjien yhteisöä, mutta äänestäjien yhteisö voi kuulua ja näkyä median avulla.

Ulkona ihmisten äärellä

Saan kaikissa psykologisissa introverttimittauksissa maksimipisteet. En ole kuitenkaan ihmisten parista vetäytyvä, vaan enemmänkin tarkkailija. Ihmisten kokemukset ja tarinat ovat loputtoman kiehtovia. Ehkä tämä on se oikea syy, miksi lähdin opiskelemaan sosiologiaa, vaikka uskottelen itselleni, että yhteiskunnan konfliktien ja ristiriitojen vuoksi.

Koronan pakollisen varovaisuuden jälkeen käynnistynyt kampanjointi ulkona vie ihmisten äärelle. Minulle yllättävintä on ollut yhteistyön tunnelma. Töissä tein aikoinaan joitakin arviointeja kansainvälisistä yhteishankkeista ja kehitin silloin itselleni iskulauseen, että yhteistyö on lähes mahdotonta. Jos se toimii, siihen pitää olla hemmetin hyvä syy. Ehkä Vasemmiston poliittiset tavoitteet ovat sellainen syy, koska ainakin sen turkulaiset ehdokkaat keksivät koko ajan yhteisiä juttuja. Olen päässyt tekemään Meri-Turun ehdokkaiden, Diana Lempisen ja Pekka Rauteen kanssa yhteisiä mainoksia. Lempisen Jarmo haki ne juuri painosta ja vien niitä tänään vaalikadulle. Kun korona-aikaan pitää olla läsnä netissä, niin virittelin googlen mainostilille Meri-Turun ehdokkaiden yhteisen vaalimainoksen (https://paluupolitiikkaan.fi/meriturku/). Google ilmoittaa nyt, että ”impressioita” on yli 36 000 ja klikkauksia yli 250. En tiedä mitä luvut oikeasti tarkoittavat ja mitä tuosta muutaman kympin satsauksesta on hyötyä. Ilmoitusta piti säätää monta kertaa, koska Googlen algoritmit tulkitsivat hauskasti mainoksiani kielletyksi lääkemainonnaksi, koska kuvissa on numeroita siellä esiintyy sana EROT.

Sara Koirasen pian julkaistavalle videolle pääsin rapsuttaman Luna-koiraa Runosmäessä. Jokirannassa kuuntelin kateellisena, kun vauhdikas Paco Diop puhui ranskaa paikalle pysähtyneen turkulaisen kieli-ihmisen kanssa. Joo, ja välillä Joonas Jormalainen puhui taas saksaa. Keskiajalla alkanut kansainvälinen meininki Aurajoella siis jatkuu.

Arkipäivinä Jokirannan kampanjapisteellä on ollut rauhallista. Pyöräilijöitä ja kiireisiä kävelijöitä on kiinnostava seurata. Muita puolueita näkyi eniten viikonloppuna, jolloin ranta oli täynnä. Vasemmistoliitolla oli kyllä silloinkin näkyvin kampanjapiste viireineen.

Täälläkin näkyy, että oikeistopuolueissa mennään yksilöiden henkilömainoksilla ja isoilla budjeteilla. Kokoomukselaisten mainokset ovat vallanneet bussien kyljet ja takaseinät. Ei varmaankaan siksi, että kannattaisivat julkista liikennettä, vaan siksi, että bussien mainokset näkyvät yksityisautoihin. Jokirannassa kokoomuksen jättiteippaus näkyy tietysti jonkin ökylautan kyljessä. Vihreät ovat tyytynyt polkupyörien tavaratelineiden mainoksiin. Joku vihreiden porukka viritti mainosta pienen veneen kokkaan sunnuntaina. Muut jakavatkin sitten paperimainoksia.

Yllättävää oli myös se, että myös toisten puolueiden ehdokkaat suhtautuvat pääasiassa myönteisesti, ilmeisesti myötätuntoa kokien. Jotkut huikkasivat ohimennen ystävällisesti, että edustavat ”toista laitaa”. Demarinuoret tarjosivat maanantaina punavalkoista Marianne-karkkia. (Yksittäisissä kääreissä olevat karkit ovat koronaluvallisia, muu ruoka ja juoma ei.) Myös politiikan julkkiksia vilahteli viikonloppuna, jolloin kansanedustajilla on niin sanottua vapaata aikaa. Myös persujen valtuustoryhmän pomomies kävi juttelemassa.

Nuoremman polven ehdokkaat ovat kuin kotonaan some-sisällön ja kännyköiden kameroiden kanssa. Odotan jännityksellä Sara Koirasen videota, joka käsittelee turkulaisia palveluja. (Se missä rapsutan Luna-koiraa.) Minna Sumelius, joka mainostaa ”radikaalia oikeudenmukaisuutta” laittoi yhteisen kuvan Instagramiin, jossa hän mainitse minun olevan ”pitkä linjan vaikuttaja”. Kyllä siinä koromaskin takana ryhti minulla koheni.

dav

Tiistaina kampanjointi siirtyy pääosin Yliopistokadulle, jonne rakennetaan vaalimökkejä. Jatkan tätä juttua sieltä.

Sataa vaalimainoksia

Paitsi vettä, niin ensimmäisenä ennakkoäänestyksen päivänä on satanut vaalimainoksia. Kuten ennustaa saattaa ensimmäinen äänestyspäivä on saanut puolueet ja ehdokkaat panostamaan lehti-ilmoituksiin. Kun ei päästä torille ja kadulle, niin pannaan tuulemaan edes mediassa. Kun en itsekkään päässyt tänään jokirantaan, niin katsoin läpi päivän vaalimainokset Turun Sanomista (myös sen verkkolehdestä). Koska satoi koko päivän, jutusta tuli pitkähkö.

Puolueiden tunnuslauseiden tasolla kaikki ovat nyt tasa-arvon ja koulutuksen puolella, enemmän tai vähemmän uskottavasti. Kaikkien mainokset eivät nyt tule kuitenkaan ihan samasta viestintätoimistosta. Vaalissa on kyse siitä, saavatko tasa-arvoa myös käytännössä toteuttavat puolueet riittävästi voimaa valtuustoon. Toiseksi on tietysti kyse siitä, että läpimenevät ehdokkaat ovat osaavia ja luotettavia.

Tämän päivän (26.5.2021) Turun Sanomissa Vasemmistoliitto, Keskusta ja Perussuomalaiset julkaisevat puolen sivun mainokset, joissa esitellään kaikki ehdokkaat. Muut puolueet menevät pormestariehdokkaat edellä. Kokoomus on ostanut etusivulle puolen sivun kokoisen kuvan, jossa ovat pormestariehdokas Minna Arve ja puheenjohtaja Petteri Orpo. Vihreiden ja Keskustan pormestariehdokkaista löytyy koko sivun mainokset lehden verkkoversiosta.

Kokoomus ja RKP nojaavat muutenkin henkilömainoksiin. Turun Sanomien verkkoversiossa on kaksi koko sivun henkilömainosta. Niko Aaltosen (Kok) teema on Turun kehittyminen ja menestyminen, sekä satsaaminen tulevaisuuteen. Kuvassa ehdokkaalla on puvuntakki, ei kravattia, mutta hieno rannekello näkyy puoliksi. Siis viestitään rentoa menestystä. Nicke Wulffin (RKP) mainoksessa korostetaan yhteistyötä, mikä sopii pienelle RKP:lle hyvin. Myös sanat koulutus ja parempi tulevaisuus ovat mukana. Nicken tyyli on rento: villapaita, ei puvuntakkia.

Painetun Turun Sanomien etusivulla on kokoomuksen mainoksen lisäksi Keskustan, Sosiaalidemokraattien ja Vihreiden pormestariehdokkaiden sekä kahden demarin, kahden kokoomukselaisen ja yhden perussuomalaisen henkilömainokset. Hauskin sanaleikki syntyy kokoomuksen opiskelijaehdokkaan Alvar Euron nimestä. Hän on varmaan joutunut kuulemaan alvariinsa nimestään väännettyjä vitsejä euron kaupasta. Hän on tarttunut asiaan itse: ”Euron panoksella parempi Turku”.

Kokoomus on ollut päävastuussa Turussa tehdyistä päätöksistä ja myös surullista kuuluisuutta saaneista investointien mokauksista. Niinpä se keskittyy nyt vastuun kantamisen sijasta tulevaisuuteen. Puolue vetoaa edelleen yrittäjiin ja hyvin menestyneisiin asiantuntijoihin. Kokoomuksen mainoksista on nyt kadonnut se paljon pilkattu ”Sydän oikealla” -tunnus, paitsi että pieni sininen sydän näkyy parissa henkilömainoksessa. Ilkka Kanervan tarjoaa kokemusta ja vaikuttavuutta, ja pieni sininen sydän on Turussa. Jaana Kiviluote käyttää myös sinistä sydäntä luvaten erityisopettajan ja kasvatustieteen tohtorin ammattitaitoa niin lapsille, nuorille kuin ikääntyville.

Perussuomalaisten valtakunnallisessa tunnuksessa halutaan takaisin kansallinen yhtenäisyys: ”Äänestä Suomi takaisin”. He vetoavat myös liikkuviin äänestäjiin: ”Tällä kertaa äänestän perussuomalaisia.” Kaikenlainen kansanomainen epävarmuuden ja tyytymättömyyden aihe halutaan äänestämisen perusteeksi. Ison mainoksen alussa on suurennettu kuva pormestariehdokas Mikael Miikkolasta. Ehdokkaiden joukossa on paljon yrittäjiä ja keskijohtoa, mutta myös eläkeläisiä, opiskelijoita ja palvelualan työntekijöitä. Silmään osuu Joonan titteli: Junior Customer Success Manager (sanatarkasti ”nuorempi asiakasmenestyksen hoitaja”). En kyllä kadehdi hänen hommiaan.

Keskustan kuntaohjelma kattaa kaiken hyvän, mutta pormestariehdokas Jarmo Laivorannan mainoksessa ”suunta parempaan” tarkoittaa nimenomaan talouden kuntoon saattamista. Ohjelmaan sisältyy menosäästöjä, hankintatoimen remonttia, vuokratiloista luopumista, tuhlaamisen lopettamista konsulteille, sekä sanomista ”ei” raitiotielle. Keskustan mukaan koronan hoidon ja yritystukien aiheuttamista veloista pitää selvitä ilman verojen ja maksujen korotuksia. Tätä se kutsuu arkijärjeksi. Keskustan listalla on paljon yrittäjiä ja hyvin monien eri alojen edustajia, jotka edustavat hyvinkin erilaisia arvoja ja etuja. Niiden yhteen tuominen ei ole aivan vaivatonta, paitsi tietysti aluepohjalta.

Vihreiden pormestariehdokkaan Elina Rantasen mainoksessa on hieman monimielinen tunnus ”Huomenna Turku on vihreä”. Siis myös Vihreät haluavat puhua tulevaisuudesta. Vihreiden ehdokaslista on nuorekas, hyvin koulutettu ja monietninen. Joukossa on paljon menestyneitä asiantuntijoita ja yrittäjiä. Myös viestinnän osaamista varmaan riittää. Menestyksen huumassa ja ympäristöpolitiikan pintakuohuissa on vaarana, että yhteiskunnan sosiaaliset ristiriidat jäävät vähemmälle huomiolle ja taloudellisen eriarvoisuuden korjaaminen vain sanalliseksi.

Sosiaalidemokraatit eivät mainosta isosti Turun Sanomissa, ainakaan vielä. Etusivulta löytyy pormestariehdokas Aki Lindenin mainos ja sisäsivuilla on muutamia henkilömainoksia. Niiden tunnuslauseet viittaavat eri tavoin huolenpitoon. Mika Maaskola toteaa yleisesti, että ”pidetään huolta”. Jarmo Rosenlöf haluaa ”huolehtia turkulaisista”. Tähän sopii hyvin se, että sosiaalidemokraateilla on paljon palvelualoilla työskenteleviä ja ammattijärjestöissä toimivia ehdokkaita.

Vasemmisto: Parempi Turku kaikille

Vasemmistoliiton tunnus on minusta mainio, vaikka sen puolueellisesti sanonkin: ”Parempi Turku kaikille, ei harvoille.” Siinä tiivistyy demokratian syventämisen vaatimus, joka ulottuu kaikille politiikan ja kunnan toiminnan lohkoille. En voinut olla katsomatta, mitä muuta löytyy samalta sivulta Vassarien ison mainoksen kanssa. Yläosassa on myönteinen uutinen Sigynin museolaivan telakan tulevasta graffititeoksesta. Loppu osa sivua on vaalien henkilömainoksia.

Turun Vasemmiston puheenjohtajan, Risto Rinteen mainos on korostaa koulutusta, varhaiskasvatusta, nuorisoa ja kulttuuria. Sen ylä- ja alapuolelle on osunut tai osutettu kaksi kokoomuksen asiantuntijain mainosta. Anu Perho korostaa taloudellista kasvua ja Jaana Kiviluote omaa kasvatusalan asiantuntemustaan. Sivulla ovat vielä Ville Roslakan (SDP) terveydenhoidon ammattilaisille suunnattu mainos sekä Lauri Palmusen (Keskusta) ”painava ääni”.

Samassa lehdessä on vielä muutama vasemmistolainen henkilömainos, joilla muistutetaan omia kannattajaryhmiä. Lehteä ei voi selata huomaamatta vasemmiston ilmoituksia. Johannes Yrttiahon ”Linja pitää”. Vassarinaiset Li Andersson, Mirka Muukkonen ja Anna Mäkipää haluavat Turusta ”kaupunkia kaikille, ei harvoille”. Vasemmistofeministit Minna Sumelius ja Mervi Uusitalo-Heikkinen tarjoavat radikaalia kuntapolitiikkaa ja opettajan otetta. Hienoa ja monipuolista näkymistä, taas puolueellisesta sanottuna.

Ketkä ovat lehdestä poissa?

Maksullisesta printtimediasta ovat tällä kertaa poissa monet pienet ehdokaslistat. Ne ovat kuitenkin olemassa katumainoksista. Monet niistä asettuvat vaihtoehdoksi entisille puolueille ja uusia tulokkaita on yllättävän paljon ympäri maata. Tämä viittaa siihen, että tyytymättömyyden pohjavirtoja löytyy. Tutut ja näkyvät ehdokkaat voivat kanavoida tyytymättömien kansalaisten ääniä ja saada paikkoja valtuustoissa. Seuraavassa havaintoja turkulaisesta kattauksesta.

SKP:n kahdeksan ehdokasta vaativat hävittäjämiljardeja kuntien palveluihin. Ne etsivät samoja ääniä kuin Vasemmistoliitto.

Vähän yllättäin päivän lehdestä puuttuivat myös Kristillisdemokraattien mainokset. Heidän nuorekas viisikkonsa vetoaa asiantuntemukseen ja sydämellä välittämiseen.

Kristallipuolueen neljä ehdokasta taas julistavat ilon, totuuden ja rakkauden sanomaa. Ihan pelkällä tunnelmalla vedotaan ja kaikkea hyvää toivotaan.

Avoin puolue on uusi tulokas. Sen ainoa ehdokas Turussa on Johanna Ahonen ja tunnukset ovat vapaus, järki ja rakkaus. Verkkosivujensa perusteella puolue vetoaa yksilön vapauden kannattajiin. Se edustaa nuorekkaampaa ja raikkaampaa yksilön vapautta kuin Liike Nyt.

Myös Liike Nyt on saanut lisää ehdokkaita Turussakin, pääasiassa miespuolisia palvelualojen yrittäjiä ja se yksi julkkis, siis Jethro Rostedt. Ehdokkaita on 21, joukossa vain kaksi naista, joilla kummallakin on merkonomin koulutus.

Piraattipuolue on ratkaissut vaalijulisteen talousongelmat painamalla valtakunnan ehdokkaiden yhteisen julisteen, josta pääsee kuntakohtaiselle sivulle skannaamalla QR-koodin. Sivut on tehty tyylikkäästi, myös kännykän pieneen ruutuun sopiviksi. Eniten ehdokkaita on pääkaupunkiseudulla ja Tampereella. Pohjoisemmasta ovat mukana myös yliopistokaupungit Vaasa, Oulu ja Rovaniemi. Turussa on neljä ehdokasta: kolme atk-asiantuntijaa ja yksi lääkekannabiskonsultti. Onkohan kannabiksesta taas tulossa joissakin piireissä yksilön vapaan valinnan symboli, sen vapauttaminen kun mainitaan piraattien lisäksi avoimen puolueen tavoitteissa.

Yhteenvetona voi sanoa, että puoluekentän oikealla laidalla on monenlaista luottamuksen hakemisen tapaa, voisi sanoa elämyksien markkinataloutta. Yhdet viestittävät konservatiivisia ja kollektiivisia arvoja, toiset taas innostuvat yhteisöllisyydestä piittaamattoman yksilön vapauksista.

Vaalinumero Telakkarannassa

Kun kuntavaalien ehdokkaan numero on saatu, siihen pitää ensin totutella ja sitten se pitää siirtää mainoksiin. Samalla se herätti sisäisen kuvankäsittelijäni. Alan kuvitella kaikenlaisia mahdollisuuksia numerolle julkisilla paikoilla. Aurajoen Telakkaranta on vakituinen kävelyreittini ja sen kyltit ovat kuin luotuja vaalinumerolle. Näin se ehdokasnumero sitten karkasi häiriköimään virtuaaliseen versioon Aurajoen rantakävelystä.

Tällä katutyömaa oli Kupittaalla, mutta kun siinä oli sukunimi jo valmiina kummallakin kielellä!
Telakkarantaan on rakennettu uusia asuntoja koko sen ajan, kun olen Turussa asunut. Tulossa on kallista ja epäviihtyisää luksusta, jossa rantakadun kävelijät ja pyöräilijät kokevat olevansa vieraalla alueella. Rakennustyömaan kohdalla kävelijöitä ohjataan pois autojen tieltä. Tein pienen poliittisen lisäyksen opasteeseen.
Ilta-aurinko paistaa Korppolaismäen kalliolle, tai siihen mitä siitä on jäljellä.
Telakkarannan räjähdystyömaan urakoitsija ilmoittaa, että täällä tehdään tulevaisuutta: ”the future is built today”. Räjäyttämällä hävitetään Korppolaismäen kallioita, jotta saadaan tilaa muutamille hintaville ranta-asunnoille ja niiden autotalleille. Korjasin kylttiä; tulevaisuutta ei tehdä tässä ihan tavallisten turkulaisten ehdoilla.
Jo koronakeväällä 2019 rannan viherlaatikkoon ilmestyi osuva ja ihan tyylikäs graffiti, joka kyllä pikaisesti putsattiin pois häiritsemästä kävelijöiden mielenrauhaa. Kuvasin ja päivitin vaalimainokseksi.
Houkutus oli liian suuri. Tämä lumisen ajan kiinteistöhuollon kyltti suorastaan vaati vaalipäivitystä.
Vaikka pihaan ajo on kielletty, niin äänestäminen on salllittu.

Kuvien liikennemerkkien ja opasteiden merkinnät ovat mielikuvituksen tuotetta ja niiden suhde todellisiin paikkoihin on sattumanvarainen.