Tutkimuksia eriarvoisuudesta Suomessa

Ryhdyin lukemaan viime aikoina ilmestyneitä raportteja ja tutkimuksia suomalaisesta eriarvoisuudesta. Tästä tuli melko raskas ja pitkä juttu enkä tiedä, onko asiasta mahdollista saada kokonaiskuvaa. Tuskin tiedän, miten aloittaa. Koska yhden elämänvaiheen elinolojen huonous tuhoaa tulevia mahdollisuuksia, järjestän havaintoja ihmisen elämänvaiheiden mukaan.

Lapsuus

”Lapsuuden elinolot vaikuttavat oikeastaan aivan kaikkeen: syömiseen, liikuntaan, pituuteen, painoon, päihdekäyttöön, koulutukseen, työmarkkina-asemaan, mielenterveyteen, tapaturmiin, koettuun terveyteen ja oikeastaan kaikenlaiseen elämässä selviytymiseen lapsikuolleisuudesta elinajanodotteeseen.” Näin kirjoittaa Adile Sevimli Longplayn verkkosivulla. ”Kun haastattelin asiantuntijoita ja tutkijoita terveyseroja käsittelevään juttuumme Vähän huonommat kortit, jokainen haastateltava nosti esiin yhden asian yli muiden: lapsuuden. Mikään ei määritä terveyseroja yhtä paljon. Huono-osaisuudella on tapana kasaantua. Ja kun niin käy, vaikutukset ulottuvat yli sukupolvien.

Koulu

Apulaisprofessori Venla Bernelius teki opetusministeriölle selvityksen lasten perhetaustan merkityksestä. Jos peruskoulu eriarvoistuu, niin perhetaustan vaikutus voimistuu. Tähän asti julkisuudessa on puhuttu paljon siitä, kuinka tytöt pärjäävät koulussa poikia paremmin. Raportti kurkistaa tämän keskiarvon taakse. Heikosta perhetaustasta tuleva tyttö on osaamisessaan puoli vuotta jäljessä hyvästä taustasta tulevaa poikaa. Koulutuksellinen epätasa-arvo tihenee erityisesti sellaisissa kaupunkiseutujen naapurustoissa, joissa on paljon köyhyyttä tai sosiaalisia ongelmia. Erot näkyvät koulussa sekä henkilökunnan työkuormana että lasten tuen tarpeena ja heikompina kouluvalmiuksina.

Koulussa vallitseva ilmapiiri määrittelee nuorten käsitystä itsestään ja mahdollisuuksistaan. Joillekin syntyy ihania muistoja, joillekin traumoja tai arpia. Kirjahanketta Eriarvoisuuden tila Suomessa 2020 vetänyt Maija Mattila kirjoittaa: ”On yleinen ja haitallinen käsitys, että ei ole olemassa mitään ihonväriin, sukupuoleen tai muuhun taustaan liittyviä rakenteita, joilla olisi vaikutusta sosioekonomiseen asemaan.” Rasismi ja muut ennakkoluulot eriarvoistavat jo kouluissa. Ne rajoittavat mahdollisuuksia sekä todellisuudessa että ihmisten omassa mielessä. Mitä järkeä on edes yrittää, jos ei ole samoja mahdollisuuksia kuin muilla. ”Ikään kuin ihminen yksinään vaikuttaisi siihen, miten pääsee elämässä eteenpäin”, Maija Mattila kirjoittaa.

Nuorten asuminen

Nuorisoasuntoliitto Nalin ja ympäristöministeriö teettivät kyselytutkimuksen nuorten asumisesta. Yleisradio uutisoi siitä. Nuoret eivät enää uskalla haaveilla omasta asunnosta. Yksin asuminen kerrostaloissa yleistyy. Itsenäistyminen ja omaan kotiin muutto vanhempien luota on vaikeutunut, mutta kimppa-asuminen tuntemattomien kanssa ei sekään juuri houkuttele. Vuokralla asuvien määrä kasvaa ja nuoret joutuvat tinkimään elämisen kustannuksista pystyäkseen maksamaan asumiskulunsa.

Opiskelun jälkeinen elämä

Helmikuun lopulla tarkastettiin Turussa Sanna Kailaheimo-Lönnqvistin väitöskirja siitä, miten vanhempien voimavarat vaikuttavat jälkipolven elämän onnistumiseen ja epäonnistumisista selviytymiseen. Vaikutus näkyy niin ammatissa kuin parisuhteissakin selviytymisessä. Sekä vanhempien ja puolison vanhempien resurssien vaikutus näkyi selvästi yksilön elämässä. Kielteiset tapahtumat (terveysongelmat, työkyvyttömyys) vaikuttavat vähemmän haitallisesti, jos vanhemmilla on hyvät resurssit.”Ylisukupolvista periytymistä tapahtuu melkein kaikilla elämän osa-alueilla, ja sillä on vaikutusta niin elämäntapahtumiin kuin tulevaisuuden saavutuksiin.” (Turun Sanomat julkaisi Sanna Kailaheimo-Lönqvistin haastattelun 4.4.2021, tässä linkit lehtileikkeen kuvaan ja tekstiin.)

Terveys

Kirjassa Vähän huonommat kortit käsitellään suomalaisten terveyseroja. Sen tekijät Antti Järvi ja Adile Sevimli kirjoittavat, että suomalaisen terveydenhuollon erityinen ongelma on sen sirpaleisuus.

Terveyden kannalta parasta olisi kaikkien helppo pääsy hoitoon ja maksuton hoito. Osalle se onkin todellisuutta, ja he ovatkin terveydeltään maailman huippua. Mutta kalleinta ja vaikeinta hoitoon pääsy on niille, jotka tarvitsevat sitä kipeimmin. Tulee uusia väestöryhmiä, joiden terveysriskit kasvavat. Hoitamattomat kärsivät eniten ja tulevat lopulta myös yhteiskunnalle kalliiksi. Kirjoittajien haastattelema erikoislääkäri Heli Salmi ehdottaa, että sosioekonomiset erot tunnustettaisiin terveydenhuollossa riskitekijöiksi. ”Ei sen takia, että leimattaisiin, vaan sen takia, että tunnistettaisiin ihmiset, jotka ovat suuremmassa riskissä. Ja kun ne tunnetaan, palveluita pitäisi kohdentaa niiden mukaan. Näinhän tehdään jo joidenkin kansansairauksienkin kohdalla.” Heli Salmi kertoo Arvo Ylpöstä, joka vajaat sata vuotta sitten perusti neuvolan siirtolaisten ja työläisten kansoittamalle alueelle Helsingin Kallioon. Konsepti oli mullistava: paikassa oli kaikille avoimet ovet. Muutamassa vuodessa alueen lapsikuolleisuus romahti. Ajatus oli yksinkertainen: viedään palvelut niille, jotka niitä oikeasti tarvitsevat.

Toimeentulo

Aikaisemmin mainitussa kirjassa Eriarvoisuuden tila Suomessa 2020 kaksikymmentä suomalaista tutkijaa esittelee tutkimustietoa eriarvoisuuden ei ulottuvuuksista. Teos kyseenalaistaa ajatuksen, että Suomessa vallitsee mahdollisuuksien tasa-arvo, että kaikki lähtevät samalta viivalta. Päin vastoin, eriarvoisuus periytyy. Koulutukseen, ammattiasemaan ja tuloihin perustuvat terveyserot säilyvät, vaikka kansanterveys on yleisesti kehittynyt parempaan suuntaan. Myös sosioekonominen asema periytyy. Tulo- ja varallisuuserot ovat kasvaneet myös Suomessa merkittävästi 80-luvun lopulta lähtien.

Aivan ilmeisesti olemme sellaisen johtopäätöksen äärellä, että eriarvoisuuden eri ulottuvuudet tai osa-alueet ruokkivat toisiaan – ja myös hyväosaisuuden eri osa-alueet ruokkivat toisiaan. On huonoja kierteitä ja hyviä kierteitä.

Myös tämän kirjan johtopäätös on, että eriarvoisuutta pyritään korjaamaan irrallisin ja yksittäisin toimenpitein, jotka ovat erillään suurista rakenteellisista kysymyksistä. Eriarvoisuuden vähentämisen tulisi olla aivan talouspolitiikan keskiössä, sanoo kirjoittaa kirjahanketta vetänyt Maija Mattila.

Lyhyt teoria eriarvoisuudesta

Kun lähes kaikki politikassa esiintyvät tasa-arvon puolesta, niin kannattaa katsoa mitä he sillä tarkoittavat ja mistä he esittävät eriarvoisuuden johtuvan. Eriarvoisuuden syyt voi tiivistää seuraavaan kolmeen asiaan: elinolot, kohtelu, voimavarat. Niillä jokaisella on erilainen yhteys politiikkaan.

En ole tätä kolmijakoa keksinyt itse, vaan olen lainannut sen sosiologi Göran Therbornilta, jonka yksi kirja suomennettiin otsikolla: ”Eriarvoisuus tappaa”. Eriarvoisuus vaikuttaa esimerkiksi ravitsemukseen, terveydenhoitoon, ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Koronapandemian aikana mahdollisuus saada hyvää terveydenhoitoa on elämän ja kuoleman kysymys. Lisäksi koronankin ansiosta jotkut rikastuvat ja toiset joutuvat pienellä palkalla vaarallisiin töihin, joiden jatkumisesta ei ole edes varmuutta.

Miksi saivarrella eriarvoisuuden eri syistä? Siksi, että jos katsoo vain yhtä puolta tästä isosta ilmiöstä, toinen puoli jää pimentoon. Elinolot, kohtelu ja voimavarat ovat eriarvoisuutta tuottavia erilaisia mekanismeja. Vaikka näkee vain yhden niistä, niin on tekemisissä kaikkien kolmen kanssa. Siksi eriarvoisuuden jättimäistä möhkälettä kannattaa pyöritellä ja katsoa sen eri puolia.

Niiden mielestä, joiden ajatuksissa yhteiskunta muodostuu yksilöistä, eriarvoisuus on luonnollista, se on kilpailun tulos. Voittajat ovat asemansa ansainneet ja hävinneiden pitää vain syyttää itseään. Köyhyyskin on korjattavissa omilla valinnoilla, kuten eräs kokoomukselainen naispoliitikko todisteli. Jokaisesta nuoresta voi tulla miljonääri, todistelee vanha sijoittajaguru Saario opaskirjassaan nuorisolle.Niinpä Kokoomus kutsuu mukaan vaaliehdokkaita mm. seuraavasti: ”Kokoo­muk­sen ajat­te­lun ytimessä on vapaa ja vastuuta kantava ihmi­nen. Luomme edel­ly­tyk­siä ihmi­sille olla parhaim­mil­laan ja elää oman näköis­tään elämää jokai­sen yksi­löl­li­sistä lähtö­koh­dista käsin.” Lähtökohdat ovat siis yksilöllisiä eikä yhteiskunnallisia. Kunnallisvaalien tunnukseksi kokoomuksen käyttämä viestintätoimisto on keksinyt vaihtoehtoisen faktan: ”Sydän on oikealla”. Kokoomukselaisessa maailmankuvassa ongelma ei ole se, että on liikaa köyhyyttä vaan se, että rikkaita on liian vähän: Kaikkea hyvää saadaan aikaan, kun vain ryhdytään tekemään ja rikastumaan. Sitten syntyy jaettavaa, jolla voidaan pitää yllä hyvinvointipalveluja.

Eriarvoisuus ei oikeasti synny vapaiden yksilöiden reilusta kilpailusta. Kaikilla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia. Kaikista ei voi edes tulla miljonäärejä, ei edes lottovoittajia.

Kun ei haluta keskustella elinolosuhteiden eriarvoisuudesta, ei haluta keskustella myöskään vaurauden tuottamisen ehdoista. Eikä siitä, miten nykyinen eriarvoisuus on syntynyt ja miten aikaisemmin tuotettu vauraus on jaettu. Vaurauden tuottamiseen ovat osallistuneet hyvin monet muutkin kuin sen omakseen ottaneet. Keskustelu tuloksen jakamisesta on monen mielestä kesken ja se tapahtuu politiikassa.

Eriarvoiset elinolot

Elinolojen eriarvoisuus ja siihen suhtautuminen on edelleen politiikan näkyvin jakolinja. Me kaikki synnymme johonkin yhteisöön, jonka puitteissa koemme yhteiset olosuhteet ja autamme toisiamme. Kuinka laajalle ulottuu vastuu selviytymisestä ja elinolojen parantamisesta. Jääkö se yksityiselle perheelle, sukulaisille, vai onko vastuu kirkolla, kunnalla, kansallisvaltiolla vai peräti kansainvälisellä yhteisöllä?

Demokratiassa poliitikot hakevat oikeutta edustaa kansalaisia päätettäessä, miten vastuuta elinoloista jaetaan. Se miten hyvin he lupauksissaan onnistuvat, ratkaistaan seuraavissa vaaleissa.

USA:n entinen presidentti Barack Obama kertoo omaelämänkerrassaan, kuinka hän dramaattisesti löysi yhteyden kannattajiinsa. Kiertueella hän lakkasi esittelemästä vaaliohjelmaansa ja alkoi kuunnella osavaltionsa eri kolkkien ihmisten murheita: ”Useimmat ihmiset kaipaavat samaa, vaikka asuisivat missä ja näyttäisivät miltä. He olettavat, että jos he ovat valmiita tekemään töitä, he saavat sellaisen työpaikan, jolla elättää perheen. He haluavat, ettei pelkkä sairastuminen johda vararikkoon. He haluavat, että heidän lapsensa saavat koulutuksen, jonka turvin pärjää näillä uudenlaisilla työmarkkinoilla, ja että heillä on varaa yliopisto-opintoihin, jos he ovat tehneet itse jotain asian eteen. He haluavat elää turvassa sekä rikollisilta että terroristeilta. Ja heidän mielestään täyden työuran jälkeen pitää päästä arvokkaasti eläkkeelle.” ”Siinä suunnilleen kaikki. Ei ole paljon. Eivät he vaadi, että valtio ratkaisee kaikki ongelmat, mutta he tuntevat luissaan, että valtiosta voisi olla apua, jos se panisi asiat edes aavistuksen toiseen tärkeysjärjestykseen.” Obaman tärkein elinolojen parantamisohjelma, terveydenhoidon uudistus, törmäsi ankaraan vastustukseen. Se oli USAn rikkaiden mielestä liian kallis.

Ei ole yllätys, että sekä kannattajat että vastustajat ovat verranneet Obaman ihanteita pohjoismaiseen hyvinvointivaltioon. USA:n demokraattipuolueen vasemmistosiipeä on haukuttu jopa sosialisteiksi.

Eriarvoisuuden tiiviissä teoriassa sen syitä oli kolmenlaisia. Tässä tuli elinolot. Kahdesta muusta, kohtelun ja voimavarojen eriarvoisuudesta kirjoitan jatkossa erikseen.