Miksi Turkuun?

Vuosi sitten alkuvuodesta 2020 kirjoitin Uusi Päivä -lehteen artikkelin aiheesta, miksi muutin Turkuun. Olin silloin ollut vajaan vuoden turkulainen. Nyt on tulossa kaksi vuotta täyteen ja kysymys tuntuu yhä edelleen ajankohtaiselta. Koska monet asiat ovat entisellään, jopa Logomon sillan tuleminen ja hinta samassa vaiheessa kuin vuosi sitten, niin laitan jutun tekstin tähän uudelleen.

Miksi muutin Turkuun?

(Julkaistu Uusi Päivä -lehdessä 1/2020.)

Täytyy heti aluksi todeta, että Turkuun muuttaminen on kyllä herättänyt reaktioita. Pitkäaikainen työtoverini lähetti pahoittelut siitä, että olen joutunut paikkaan, ”jossa ikuisen loskan lisäksi on lähinnä vain kopeita ihmisiä.” Selvennykseksi sanottakoon, että hänellä oikeasti oli kokemuksia paikkakunnasta. Toinen tuttavani, nykyinen tamperelainen ja joka oli myös ollut Turussa töissä, väitti heti tänne tultuaan kiinnittäneensä huomiota tienviittaan, jossa luki ”Tampere 130 km”. Omat yhden vuoden mittaiset kokemukseni eivät ole näin turkupakoisia. Tosin sään suhteen ensimmäinen talvi ei tehnyt kummoista vaikutusta: Laivat kulkivat ja lähinnä satoi räntää paljaille nurmikoille. Turkulaisten kopeudesta en vielä tiedä, mutta ehkä tosikkoja löytyy, eritenkin suhteessa Turun murteeseen. Sitä pysyy kielipuolena, vaikka kuinka yrittäisi ja tekisi Turun Sanomien murretestejä. On parempi pitää suu kiinni ja yrittää edes ymmärtää kummalla puolella jokea on.

Kertomusta oman paikkakunnan erinomaisuudesta pidetään yllä vertailemalla sitä sopiviin muihin paikkakuntiin. Konsti onkin valita oikein se, mihin omaa nurkkakuntaansa vertaa. Vertailukohteen pitää olla kyllin tasokas, että voi kokea olevansa samassa sarjassa. Se ei kuitenkaan saa olla liian tasokas, koska silloin vertailun tulos voi olla masentava. Turkulaisessa hengenelämässä olen aistinut pysyvää särmikkyyttä suhteessa Helsinkiin, mutta muusta Suomesta ei ole niin väliä. Ja vain tamperelaiset vertaavat itseään Turkuun. Turkulaiset taas eivät vertaile Turkua Tukholmaan, mikä voi myös olla viisasta.

Olen seurannut suurella mielenkiinnolla lehtien ja kunnallispäättäjien keskustelua Turun kehittämisestä, kun olen ollut paikallisen kehityksen tutkija. Erityisen kiinnostavaa on kuulla, miksi minun ja muutaman tuhannen muun ihmisen luullaan muuttaneen Turkuun. Olisiko se kauppatorin tuleva parkkikuoppa ja sen ympärillä näivettyvä baarien vyöhyke? Ei se, mutta keskustan monipuoliset palvelut ja loistavat bussiyhteydet on kyllä mainio juttu, jos palvelut pysyvät monipuolisina.

Tähän väliin on ehdottomasti sanottava, että Fölibussien aikataulussa pysyminen ja kuskien ystävällinen kestoasiallisuus on mielestäni ihme. Kaupunginkirjasto,  kaupunkipyörät, Föri ja Martinsillan grillikioski ovat iloisia yllätyksiä. Aurajoen rantareitit vastaavat muutenkin mainettaan ja korkeita odotuksia. Sitä vastoin Funikulaari ja sen miljoonamaine ei lisännyt Turun vetovoimaa eikä luottamustani päättäjien käyttämien konsulttien arviointikykyyn. Myöskään Logomon sillan roolia vetovoimatekijänä en ole vielä oivaltanut, mutta sehän ei olekaan vielä valmis ja hintakin taitaa olla vielä hakusessa.

Uudella paikkakunnalla kiinnittää huomiota varallisuuserojen ulkoisiin tunnusmerkkeihin, kuten automerkkeihin, asuntoihin, ja Turussa tietysti veneisiin. Rakentaminen paljastaa luokkaeroja vaikka kuinka pressuilla peittäisi. Turussa rakennusfirmat näyttävät uskovan siihen, että vielä joku ostaa ylellisyyttä, siis asioita, joita ei oikeasti tarvitse, tehdäkseen vaikutuksen ihmisiin, joita ei oikeasti arvosta. Jos juuri nyt ei satu olemaan rahaa, ostavat velalla. Turun kehittäjien keskustelu rakentamisesta ja asumisesta kertoo siitä, mitä pidetään kehityksenä ja tavoittelemisen arvoisena. Päättäjien ajatusmaailman tunnistaa siitä, mihin he katsovat olevan rahaa ja mistä nyt pitää säästää, kun siihen nyt ei vaan ole rahaa. Koronaviirus paljasti neo-liberaalin oikeiston arvomaailman vinoutuman, kun sosiaali- ja terveyspuolen säästökuurit voivat osoittautua pahaksi virheeksi. Joku viisaampi sanoihin, että kriisin aikaan jokainen yksityisen vastuun ja yrittämisen puolustaja onkin sosialisti ja huutaa valtiota apuun.

Meidän kotitaloutemme kaksikosta toinen on eläkeläinen ja toinen etsii koulutusta vastaavaa työtä. Emme kyllä muuttaneet Turkuun Funikulaarin tai toriparkin vuoksi. Muutimme yliopiston ja työpaikkahaaveiden vuoksi. Työmarkkinat eivät ole vielä avautuneet. No, olemme olleet täällä vasta vuoden. Annamme Turulle vielä aikaa toipua koronasta.

Onko Turku Center tarkoitettu aprillipilaksi?

Oliko ”Turku Center” brändi tarkoitettu aprillipäivän huumoripläjäykseksi?

Taustaksi kerrottakoon, että kiirastorstaina ja aprillipäivänä 1.4.2021 Turun Sanomat julkaisi uutisen, jossa kerrottiin Turun Ydinkeskustayhdistyksen ja kaupungin markkinointiprojektista, jossa etsittiin yhteistä kaupallista nimeä eli brändiä Turun keskustassa toimiville yrityksille. Hankkeen kustannukset jaettiin puoliksi yhdistyksen ja kaupungin kesken. Mainostoimisto Briiffi ja viestintätoimisto Ground Communications ovat lehden mukaan harmissaan siitä, että keskustelu hankkeesta lähti väärille urille, eli valittua brändinimeä alettiin kritisoida. Kaupunginhallituksen jäsen Jaakko Lindfors (vasemmistoliitto) arvosteli englanninkielistä brändiä. Jatkan tässä tämän kielivalinnan ihmettelyä. Lisäsin lehtileikkeen uutisesta tämän linkin taakse.

Aikaisemmassa elämässäni olen kokenut noloutta ja myötähäpeää kahdessa muussakin kaupungissa. Joensuussa yliopistoväki repi aikoinaan huumoria ”Joensuu City Full of Life” markkinointikampanjasta. Suomen Matkailutoimittajien Kilta nimesikin sen vuoden tympäisevimmäksi liikeideaksi, joka ulkopuolisen silmissä laskee entisestäänkin kaupungin profiilia. Seuraavassa asuinpaikassani Lahdessa taas kärsittiin vielä parikymmentä vuotta myöhemmin ”Business City” -imagon krapulaa. Brändi-innossa jopa Lahden kaupunginorkesteri nimettiin ”Business City Orchestraksi”, mutta pian nimi huomattiin klassiseen musiikkiin sopimattomaksi.

Englanninkielisiin kliseihin turvautuminen ei ole turkulaisillekaan yrittäjätahoille kunniaksi. Se ei ilmaise paikan erityispiirteitä, vaan ilmentää neuvottomuutta, heikkoa itsetuntoa ja huonoa oman paikan historian tuntemusta. Se viittaa myös siihen, että vastuu Turun keskustan kehittämisestä on joutunut väärien tahojen käsiin. Onneksi ei sentään ole turvauduttu latinaan, muuten kohta kokoontuisimme ”Agoraan”. Minua jo kaduttaa tämän julkikirjoittaminen, koska joku voi kohta sitä tosissaan ehdottaa. Se taitaa olla jo varattu, sillä niitä kyllä löytyy jo useasta yliopistosta.

Jaakko Lindfors on oikeassa siinä, että kaupunkikeskustan kehittäminen ei voi olla yrittäjävetoisen keskustayhdistyksen ja brändikonsultoinnin varassa, vaikka kaupunki maksaisi puolet laskusta. Hankkeen vetäjätkin ovat huolissaan kaupunkikeskustan näivettymisestä. Elävään kaupunkikeskustaan tarvitaan monipuolisia julkisia toimintoja, monenlaisia kansalaistoiminnan paikkoja ja kulttuurin toimijoiden tiloja. Monet kulttuurin toimijat etsivät tiloja Turussa.