Ratikkavaalit

Aurajoen rantaraitilla ja vaalikojulla on kaksi asiaa, joista minulta on kyseltty vaaliehdokkaiden kantaa: rakentaminen ja ratikka. Rakentaminen yhdistää ja ratikka jakaa mielipiteitä. Näiden kahden kysymyksen välillä voi nähdä myös yhteyksiä.  Raitiotien varrelle pitää rakentaa ja ratikka parantaa joittenkin entisten asuinalueiden yhteyksiä.  Se voi myös huonontaa yhteyksiä muualla.

Kun puhutaan rakentamisesta, rakennusyhtiöiden vallankäyttö ja piittaamattomuus kaavamääräyksistä ärsyttää monia äänestäjiä. Vasemmistoliiton kannattajien lisäksi samanlaisia tuntemuksia löytyy muidenkin puolueiden kannattajilta ja ehdokkailta. Rakennusyritysten kannalta olisi tietysti parempi, jos tämän sijasta puhutaan ratikasta.

Useampi äänestäjä onkin ilmoittanut, että muuten ehdokas on valittu, mutta kanta ratikkaan on vielä selvitettävä. Turun raitiotie nousee kärjekkäästi esille useasta syystä. Muutama ehdokas on tehnyt sen vastustamisesta äänekkään puheenaiheen. Myös mediassa ja vaalikoneissa sitä käsitellään puolesta tai vastaan -asiana. Ratikka on yhtä aikaa helppo ja kimurantti asia. Puhumalla siitä törmää kuitenkin samalla moneen muuhun kiisteltuun asiaan, kuten kunnan taloudenpitoon, kaupungin kehittämisen visioon, ympäristöarvoihin ja kaupungin suunnitteluun.

Päätin yrittää ottaa selvää siitä, mistä kaikesta puhutaan, kun puhutaan Turun ratikasta. Kävin läpi Vasemmistoliiton turkulaisten ehdokkaiden vastauksen YLE:n vaalikoneessa. Yle oli laittanut turkulaisille seuraavan väitteen (numero 21): ” Turun on luovuttava raitiotien rakentamisesta, sillä se on liian kallis investointi.” Vastaus oli pakko valita neljästä vaihtoehdosta: joko olit täysin tai jokseenkin samaa mieltä tai eri mieltä. Keskimmäisiä vaihtoehtoja, kuten ”ei osaa sanoa” tai ”se on monimutkainen kysymys”, ei ollut. Sen sijaan oli kyllä mahdollisuus täydentää vastausta sanallisesti. Vasemmistoliiton ehdokkaista 77 oli vastannut. Jakautuma oli seuraava: Täysin raitiotiestä luopumisen kannalla oli 10 ja täysin raitiotiehankkeen puolella oli 23 vastaajaa. Lievemmin ja ehdollisemmin samaa tai eri mieltä oli 44 vastaajaa, heistä enemmistö oli hankkeen säilyttämisen puolella.

Mielestäni paljon kiinnostavampia kuin tarkat luvut olivat sanalliset perustelut, joita oli etenkin ehdollisissa vastauksissa. Ne kuvastavat, kuinka monella tavalla ratikkaa voi politisoida. Tiivistän seuraavassa ratikkakeskustelun suurimpia kysymyksiä. Vaikka tässä aineistona ovat vain Vasemmistoliiton ehdokkaiden vastaukset, väitän, että samat jännitteet löytyvät muiltakin kentiltä.

Puhutaan rahasta

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että raitiotie on kallis. Siitä kuinka kallis se olisi, on erilaisia käsityksiä. Osa on vakuuttunut siitä, että ympäristösyistä ja kaupungin kasvun vuoksi se on kuitenkin välttämätön hanke ja että hankkeeseen saa rahaa myös valtiolta ja Euroopan Unionilta. Osa luottaa, että raitiotie maksaa itsensä takaisin pitkällä tähtäimellä. Kunta voi saada osan rahoista myymällä rakennustontteja. Toiset taas pelkäävät, että kallis hanke vie varoja kaupungin muusta toiminnasta ja johtaa välttämättömien palvelujen leikkauksiin. Tämä luo painetta verojen korotuksiin, jolloin kaikki kaupunkilaiset maksavat vain muutamia kaupunginosia hyödyttävän investoinnin.

Puhutaan joukkoliikenteestä

Joukkoliikenteestä ja ympäristötavoitteista keskustellaan useilla ”raiteilla”. Yhdessä ratikka on keskeinen osa joukkoliikenteen ympäristöystävällisistä kehitystä. Se käyttää sähköenergiaa ja auttaa ilmastonmuutoksen torjumisessa. Se myös vähentää autonrenkaiden mikromuovijätteiden joutumista ympäristöön.

Toisessa ajatuskulussa luotetaan siihen, että löytyy myös parempia joukkoliikenteen ratkaisuja. Raitiotie on kuitenkin jäykkä ja joustamaton ja se vaatii muun joukkoliikenteen sovittamista siihen, minkä vaikutukset ovat pelottavia. Entinen joukkoliikenne menee sekaisin ja monien paikkojen yhteydet heikkenevät. Sähköbussit olisivat joustavampia ja niitä lisäämällä voidaan Turun kokoisen kaupungin liikenne hoitaa pitkän aikaa paremmin. Turun joukkoliikennettä koskevien suunnitelmien luotettavuutta epäillään ja niissä pitäisi tarkastella enemmän joukkoliikenteen eri vaihtoehtoja.

Puhutaan tasa-arvosta

Ratikan vaikutuksia tasa-arvoon katsotaan myös useammasta suunnasta. Yksi suunta on se, että ratikka helpottaa vain muutamien alueiden liikenneyhteyksiä ja koskee vain pientä osaa kaupunkilaisista. Bussit voivat ottaa joustavammin huomioon eri alueiden tarpeet. Toisesta suunnasta voi katsoa, kuka hankkeesta saa hyötyjä. Raitiotie tarvitsee paljon uusia asuinalueita ja se tuo suuria hyötyjä muutamien alueiden rakentajille ja maanomistajille. Asumisen hinta näissä paikoissa nousee.

Puhutaan suunnittelusta

Turulla on surkea maine investointihankkeiden kustannusten karkuun päästäjänä. Ratikka on niin iso investointi, että sen hintaa ei tiedetä. Jos joku luulee tietävänsä, hän ei ole uskottava. Ei tiedä, tuleeko siitä ”kallis vai hirmu kallis”. Lupaukset kaupungin projektihallinnan kohentamisesta tai tarjouspyyntöjen asiantuntemuksen lisäämisesä eivät ole vakuuttaneet. Parannusehdotuksia ovat sekä parempi suunnittelu että kustannuskuri, ja vielä opin ottaminen muualla onnistuneista hankkeista. Tampereen raitiotien rakentaminen mainitaan myönteisenä esimerkkinä.

Itse raitiotiehankkeen suunnittelusta löytyy monenlaisia puutteita. Seudullinen yhteistyö naapurikuntien kanssa ei suju, vaikka näin iso hanke pitäisi toteuttaa yhteistyössä naapurikuntien kanssa. Eiväthän liikennetarpeet noudata kuntarajoja. Lisäksi raitiotietä on suunniteltu irrallaan muusta joukkoliikenteestä. Lähijunan mahdollisuus on pohtimatta; On jo olemassa raiteet Kupittaan ja keskustan kautta satamaan. Varissuon kohdalla suunnitelmien eteneminen on merkinnyt huononnuksia. Ei ole otettu huomioon asukkaiden todellisia tarpeita.

Puhutaan Turun imagosta

Lopuksi tulee iso ja yleinen puhe tulevaisuudesta, joka on tehty toiveista ja uhkista. Ratikan kohdalla käsitykset ovat todella vastakkaisia ja ratikan monien ulottuvuuksien ristiriidat tiivistyvät sitten mielikuvissa utopiaksi tai dystopiaksi.  Toiset näkevät ratikan osana Turun tulevaisuutta modernina ja kehittyvänä kaupunkina, johon kuuluu ympäristöystävällinen ja tehokas joukkoliikenne.  Toiset taas näkevät kauhukuvan, että raitiotie vie resurssit, johtaa palvelujen heikentämiseen ja pysäyttää kaupungin muun kehittämisen. Lisäksi se voi osoittautua vanhanaikaiseksi, epätasa-arvoa lisääväksi ja kehitystä jäykistäväksi teknologiaksi, josta muodostuu Turulle iso mainehaitta.

Kun puhutaa ratikasta, puhutaan muustakin

Oma kantani vaalikonetta täyttäessäni oli keskeneräinen. En ollut hirveän perehtynyt asiaa koskeviin suunnitelmiin, kuten ei moni muukaan ehdokas. Julkisen keskustelun kautta tunnistin joitakin suunnitelman piirteitä ja olin valmis oppimaan asiasta lisää. Jollakin tavalla ymmärrän edelleen monia ratikkaan liitettyjä intohimoja, niin tulevaisuuden innostusta kuin nykyhetken pelkojakin. Samalla on minullakin melkoisesti epäluottamusta siihen, että Turun kaupungin johto olisi hoitanut asiaa avoimesti ja asukkaita tasaveroisesti kohdellen. Nyt taloustilanne pakottaa joka tapauksessa jatkoajalle. Puhutaan vaan edelleenkin ratikasta, mutta muistetaan, että samalla on puhe muustakin.

Hesari seuraa ja tekee omia tulkintojaan turkulaisten touhuista.

Ulkona ihmisten äärellä

Saan kaikissa psykologisissa introverttimittauksissa maksimipisteet. En ole kuitenkaan ihmisten parista vetäytyvä, vaan enemmänkin tarkkailija. Ihmisten kokemukset ja tarinat ovat loputtoman kiehtovia. Ehkä tämä on se oikea syy, miksi lähdin opiskelemaan sosiologiaa, vaikka uskottelen itselleni, että yhteiskunnan konfliktien ja ristiriitojen vuoksi.

Koronan pakollisen varovaisuuden jälkeen käynnistynyt kampanjointi ulkona vie ihmisten äärelle. Minulle yllättävintä on ollut yhteistyön tunnelma. Töissä tein aikoinaan joitakin arviointeja kansainvälisistä yhteishankkeista ja kehitin silloin itselleni iskulauseen, että yhteistyö on lähes mahdotonta. Jos se toimii, siihen pitää olla hemmetin hyvä syy. Ehkä Vasemmiston poliittiset tavoitteet ovat sellainen syy, koska ainakin sen turkulaiset ehdokkaat keksivät koko ajan yhteisiä juttuja. Olen päässyt tekemään Meri-Turun ehdokkaiden, Diana Lempisen ja Pekka Rauteen kanssa yhteisiä mainoksia. Lempisen Jarmo haki ne juuri painosta ja vien niitä tänään vaalikadulle. Kun korona-aikaan pitää olla läsnä netissä, niin virittelin googlen mainostilille Meri-Turun ehdokkaiden yhteisen vaalimainoksen (https://paluupolitiikkaan.fi/meriturku/). Google ilmoittaa nyt, että ”impressioita” on yli 36 000 ja klikkauksia yli 250. En tiedä mitä luvut oikeasti tarkoittavat ja mitä tuosta muutaman kympin satsauksesta on hyötyä. Ilmoitusta piti säätää monta kertaa, koska Googlen algoritmit tulkitsivat hauskasti mainoksiani kielletyksi lääkemainonnaksi, koska kuvissa on numeroita siellä esiintyy sana EROT.

Sara Koirasen pian julkaistavalle videolle pääsin rapsuttaman Luna-koiraa Runosmäessä. Jokirannassa kuuntelin kateellisena, kun vauhdikas Paco Diop puhui ranskaa paikalle pysähtyneen turkulaisen kieli-ihmisen kanssa. Joo, ja välillä Joonas Jormalainen puhui taas saksaa. Keskiajalla alkanut kansainvälinen meininki Aurajoella siis jatkuu.

Arkipäivinä Jokirannan kampanjapisteellä on ollut rauhallista. Pyöräilijöitä ja kiireisiä kävelijöitä on kiinnostava seurata. Muita puolueita näkyi eniten viikonloppuna, jolloin ranta oli täynnä. Vasemmistoliitolla oli kyllä silloinkin näkyvin kampanjapiste viireineen.

Täälläkin näkyy, että oikeistopuolueissa mennään yksilöiden henkilömainoksilla ja isoilla budjeteilla. Kokoomukselaisten mainokset ovat vallanneet bussien kyljet ja takaseinät. Ei varmaankaan siksi, että kannattaisivat julkista liikennettä, vaan siksi, että bussien mainokset näkyvät yksityisautoihin. Jokirannassa kokoomuksen jättiteippaus näkyy tietysti jonkin ökylautan kyljessä. Vihreät ovat tyytynyt polkupyörien tavaratelineiden mainoksiin. Joku vihreiden porukka viritti mainosta pienen veneen kokkaan sunnuntaina. Muut jakavatkin sitten paperimainoksia.

Yllättävää oli myös se, että myös toisten puolueiden ehdokkaat suhtautuvat pääasiassa myönteisesti, ilmeisesti myötätuntoa kokien. Jotkut huikkasivat ohimennen ystävällisesti, että edustavat ”toista laitaa”. Demarinuoret tarjosivat maanantaina punavalkoista Marianne-karkkia. (Yksittäisissä kääreissä olevat karkit ovat koronaluvallisia, muu ruoka ja juoma ei.) Myös politiikan julkkiksia vilahteli viikonloppuna, jolloin kansanedustajilla on niin sanottua vapaata aikaa. Myös persujen valtuustoryhmän pomomies kävi juttelemassa.

Nuoremman polven ehdokkaat ovat kuin kotonaan some-sisällön ja kännyköiden kameroiden kanssa. Odotan jännityksellä Sara Koirasen videota, joka käsittelee turkulaisia palveluja. (Se missä rapsutan Luna-koiraa.) Minna Sumelius, joka mainostaa ”radikaalia oikeudenmukaisuutta” laittoi yhteisen kuvan Instagramiin, jossa hän mainitse minun olevan ”pitkä linjan vaikuttaja”. Kyllä siinä koromaskin takana ryhti minulla koheni.

dav

Tiistaina kampanjointi siirtyy pääosin Yliopistokadulle, jonne rakennetaan vaalimökkejä. Jatkan tätä juttua sieltä.

Sataa vaalimainoksia

Paitsi vettä, niin ensimmäisenä ennakkoäänestyksen päivänä on satanut vaalimainoksia. Kuten ennustaa saattaa ensimmäinen äänestyspäivä on saanut puolueet ja ehdokkaat panostamaan lehti-ilmoituksiin. Kun ei päästä torille ja kadulle, niin pannaan tuulemaan edes mediassa. Kun en itsekkään päässyt tänään jokirantaan, niin katsoin läpi päivän vaalimainokset Turun Sanomista (myös sen verkkolehdestä). Koska satoi koko päivän, jutusta tuli pitkähkö.

Puolueiden tunnuslauseiden tasolla kaikki ovat nyt tasa-arvon ja koulutuksen puolella, enemmän tai vähemmän uskottavasti. Kaikkien mainokset eivät nyt tule kuitenkaan ihan samasta viestintätoimistosta. Vaalissa on kyse siitä, saavatko tasa-arvoa myös käytännössä toteuttavat puolueet riittävästi voimaa valtuustoon. Toiseksi on tietysti kyse siitä, että läpimenevät ehdokkaat ovat osaavia ja luotettavia.

Tämän päivän (26.5.2021) Turun Sanomissa Vasemmistoliitto, Keskusta ja Perussuomalaiset julkaisevat puolen sivun mainokset, joissa esitellään kaikki ehdokkaat. Muut puolueet menevät pormestariehdokkaat edellä. Kokoomus on ostanut etusivulle puolen sivun kokoisen kuvan, jossa ovat pormestariehdokas Minna Arve ja puheenjohtaja Petteri Orpo. Vihreiden ja Keskustan pormestariehdokkaista löytyy koko sivun mainokset lehden verkkoversiosta.

Kokoomus ja RKP nojaavat muutenkin henkilömainoksiin. Turun Sanomien verkkoversiossa on kaksi koko sivun henkilömainosta. Niko Aaltosen (Kok) teema on Turun kehittyminen ja menestyminen, sekä satsaaminen tulevaisuuteen. Kuvassa ehdokkaalla on puvuntakki, ei kravattia, mutta hieno rannekello näkyy puoliksi. Siis viestitään rentoa menestystä. Nicke Wulffin (RKP) mainoksessa korostetaan yhteistyötä, mikä sopii pienelle RKP:lle hyvin. Myös sanat koulutus ja parempi tulevaisuus ovat mukana. Nicken tyyli on rento: villapaita, ei puvuntakkia.

Painetun Turun Sanomien etusivulla on kokoomuksen mainoksen lisäksi Keskustan, Sosiaalidemokraattien ja Vihreiden pormestariehdokkaiden sekä kahden demarin, kahden kokoomukselaisen ja yhden perussuomalaisen henkilömainokset. Hauskin sanaleikki syntyy kokoomuksen opiskelijaehdokkaan Alvar Euron nimestä. Hän on varmaan joutunut kuulemaan alvariinsa nimestään väännettyjä vitsejä euron kaupasta. Hän on tarttunut asiaan itse: ”Euron panoksella parempi Turku”.

Kokoomus on ollut päävastuussa Turussa tehdyistä päätöksistä ja myös surullista kuuluisuutta saaneista investointien mokauksista. Niinpä se keskittyy nyt vastuun kantamisen sijasta tulevaisuuteen. Puolue vetoaa edelleen yrittäjiin ja hyvin menestyneisiin asiantuntijoihin. Kokoomuksen mainoksista on nyt kadonnut se paljon pilkattu ”Sydän oikealla” -tunnus, paitsi että pieni sininen sydän näkyy parissa henkilömainoksessa. Ilkka Kanervan tarjoaa kokemusta ja vaikuttavuutta, ja pieni sininen sydän on Turussa. Jaana Kiviluote käyttää myös sinistä sydäntä luvaten erityisopettajan ja kasvatustieteen tohtorin ammattitaitoa niin lapsille, nuorille kuin ikääntyville.

Perussuomalaisten valtakunnallisessa tunnuksessa halutaan takaisin kansallinen yhtenäisyys: ”Äänestä Suomi takaisin”. He vetoavat myös liikkuviin äänestäjiin: ”Tällä kertaa äänestän perussuomalaisia.” Kaikenlainen kansanomainen epävarmuuden ja tyytymättömyyden aihe halutaan äänestämisen perusteeksi. Ison mainoksen alussa on suurennettu kuva pormestariehdokas Mikael Miikkolasta. Ehdokkaiden joukossa on paljon yrittäjiä ja keskijohtoa, mutta myös eläkeläisiä, opiskelijoita ja palvelualan työntekijöitä. Silmään osuu Joonan titteli: Junior Customer Success Manager (sanatarkasti ”nuorempi asiakasmenestyksen hoitaja”). En kyllä kadehdi hänen hommiaan.

Keskustan kuntaohjelma kattaa kaiken hyvän, mutta pormestariehdokas Jarmo Laivorannan mainoksessa ”suunta parempaan” tarkoittaa nimenomaan talouden kuntoon saattamista. Ohjelmaan sisältyy menosäästöjä, hankintatoimen remonttia, vuokratiloista luopumista, tuhlaamisen lopettamista konsulteille, sekä sanomista ”ei” raitiotielle. Keskustan mukaan koronan hoidon ja yritystukien aiheuttamista veloista pitää selvitä ilman verojen ja maksujen korotuksia. Tätä se kutsuu arkijärjeksi. Keskustan listalla on paljon yrittäjiä ja hyvin monien eri alojen edustajia, jotka edustavat hyvinkin erilaisia arvoja ja etuja. Niiden yhteen tuominen ei ole aivan vaivatonta, paitsi tietysti aluepohjalta.

Vihreiden pormestariehdokkaan Elina Rantasen mainoksessa on hieman monimielinen tunnus ”Huomenna Turku on vihreä”. Siis myös Vihreät haluavat puhua tulevaisuudesta. Vihreiden ehdokaslista on nuorekas, hyvin koulutettu ja monietninen. Joukossa on paljon menestyneitä asiantuntijoita ja yrittäjiä. Myös viestinnän osaamista varmaan riittää. Menestyksen huumassa ja ympäristöpolitiikan pintakuohuissa on vaarana, että yhteiskunnan sosiaaliset ristiriidat jäävät vähemmälle huomiolle ja taloudellisen eriarvoisuuden korjaaminen vain sanalliseksi.

Sosiaalidemokraatit eivät mainosta isosti Turun Sanomissa, ainakaan vielä. Etusivulta löytyy pormestariehdokas Aki Lindenin mainos ja sisäsivuilla on muutamia henkilömainoksia. Niiden tunnuslauseet viittaavat eri tavoin huolenpitoon. Mika Maaskola toteaa yleisesti, että ”pidetään huolta”. Jarmo Rosenlöf haluaa ”huolehtia turkulaisista”. Tähän sopii hyvin se, että sosiaalidemokraateilla on paljon palvelualoilla työskenteleviä ja ammattijärjestöissä toimivia ehdokkaita.

Vasemmisto: Parempi Turku kaikille

Vasemmistoliiton tunnus on minusta mainio, vaikka sen puolueellisesti sanonkin: ”Parempi Turku kaikille, ei harvoille.” Siinä tiivistyy demokratian syventämisen vaatimus, joka ulottuu kaikille politiikan ja kunnan toiminnan lohkoille. En voinut olla katsomatta, mitä muuta löytyy samalta sivulta Vassarien ison mainoksen kanssa. Yläosassa on myönteinen uutinen Sigynin museolaivan telakan tulevasta graffititeoksesta. Loppu osa sivua on vaalien henkilömainoksia.

Turun Vasemmiston puheenjohtajan, Risto Rinteen mainos on korostaa koulutusta, varhaiskasvatusta, nuorisoa ja kulttuuria. Sen ylä- ja alapuolelle on osunut tai osutettu kaksi kokoomuksen asiantuntijain mainosta. Anu Perho korostaa taloudellista kasvua ja Jaana Kiviluote omaa kasvatusalan asiantuntemustaan. Sivulla ovat vielä Ville Roslakan (SDP) terveydenhoidon ammattilaisille suunnattu mainos sekä Lauri Palmusen (Keskusta) ”painava ääni”.

Samassa lehdessä on vielä muutama vasemmistolainen henkilömainos, joilla muistutetaan omia kannattajaryhmiä. Lehteä ei voi selata huomaamatta vasemmiston ilmoituksia. Johannes Yrttiahon ”Linja pitää”. Vassarinaiset Li Andersson, Mirka Muukkonen ja Anna Mäkipää haluavat Turusta ”kaupunkia kaikille, ei harvoille”. Vasemmistofeministit Minna Sumelius ja Mervi Uusitalo-Heikkinen tarjoavat radikaalia kuntapolitiikkaa ja opettajan otetta. Hienoa ja monipuolista näkymistä, taas puolueellisesta sanottuna.

Ketkä ovat lehdestä poissa?

Maksullisesta printtimediasta ovat tällä kertaa poissa monet pienet ehdokaslistat. Ne ovat kuitenkin olemassa katumainoksista. Monet niistä asettuvat vaihtoehdoksi entisille puolueille ja uusia tulokkaita on yllättävän paljon ympäri maata. Tämä viittaa siihen, että tyytymättömyyden pohjavirtoja löytyy. Tutut ja näkyvät ehdokkaat voivat kanavoida tyytymättömien kansalaisten ääniä ja saada paikkoja valtuustoissa. Seuraavassa havaintoja turkulaisesta kattauksesta.

SKP:n kahdeksan ehdokasta vaativat hävittäjämiljardeja kuntien palveluihin. Ne etsivät samoja ääniä kuin Vasemmistoliitto.

Vähän yllättäin päivän lehdestä puuttuivat myös Kristillisdemokraattien mainokset. Heidän nuorekas viisikkonsa vetoaa asiantuntemukseen ja sydämellä välittämiseen.

Kristallipuolueen neljä ehdokasta taas julistavat ilon, totuuden ja rakkauden sanomaa. Ihan pelkällä tunnelmalla vedotaan ja kaikkea hyvää toivotaan.

Avoin puolue on uusi tulokas. Sen ainoa ehdokas Turussa on Johanna Ahonen ja tunnukset ovat vapaus, järki ja rakkaus. Verkkosivujensa perusteella puolue vetoaa yksilön vapauden kannattajiin. Se edustaa nuorekkaampaa ja raikkaampaa yksilön vapautta kuin Liike Nyt.

Myös Liike Nyt on saanut lisää ehdokkaita Turussakin, pääasiassa miespuolisia palvelualojen yrittäjiä ja se yksi julkkis, siis Jethro Rostedt. Ehdokkaita on 21, joukossa vain kaksi naista, joilla kummallakin on merkonomin koulutus.

Piraattipuolue on ratkaissut vaalijulisteen talousongelmat painamalla valtakunnan ehdokkaiden yhteisen julisteen, josta pääsee kuntakohtaiselle sivulle skannaamalla QR-koodin. Sivut on tehty tyylikkäästi, myös kännykän pieneen ruutuun sopiviksi. Eniten ehdokkaita on pääkaupunkiseudulla ja Tampereella. Pohjoisemmasta ovat mukana myös yliopistokaupungit Vaasa, Oulu ja Rovaniemi. Turussa on neljä ehdokasta: kolme atk-asiantuntijaa ja yksi lääkekannabiskonsultti. Onkohan kannabiksesta taas tulossa joissakin piireissä yksilön vapaan valinnan symboli, sen vapauttaminen kun mainitaan piraattien lisäksi avoimen puolueen tavoitteissa.

Yhteenvetona voi sanoa, että puoluekentän oikealla laidalla on monenlaista luottamuksen hakemisen tapaa, voisi sanoa elämyksien markkinataloutta. Yhdet viestittävät konservatiivisia ja kollektiivisia arvoja, toiset taas innostuvat yhteisöllisyydestä piittaamattoman yksilön vapauksista.

Vaalinumero Telakkarannassa

Kun kuntavaalien ehdokkaan numero on saatu, siihen pitää ensin totutella ja sitten se pitää siirtää mainoksiin. Samalla se herätti sisäisen kuvankäsittelijäni. Alan kuvitella kaikenlaisia mahdollisuuksia numerolle julkisilla paikoilla. Aurajoen Telakkaranta on vakituinen kävelyreittini ja sen kyltit ovat kuin luotuja vaalinumerolle. Näin se ehdokasnumero sitten karkasi häiriköimään virtuaaliseen versioon Aurajoen rantakävelystä.

Tällä katutyömaa oli Kupittaalla, mutta kun siinä oli sukunimi jo valmiina kummallakin kielellä!
Telakkarantaan on rakennettu uusia asuntoja koko sen ajan, kun olen Turussa asunut. Tulossa on kallista ja epäviihtyisää luksusta, jossa rantakadun kävelijät ja pyöräilijät kokevat olevansa vieraalla alueella. Rakennustyömaan kohdalla kävelijöitä ohjataan pois autojen tieltä. Tein pienen poliittisen lisäyksen opasteeseen.
Ilta-aurinko paistaa Korppolaismäen kalliolle, tai siihen mitä siitä on jäljellä.
Telakkarannan räjähdystyömaan urakoitsija ilmoittaa, että täällä tehdään tulevaisuutta: ”the future is built today”. Räjäyttämällä hävitetään Korppolaismäen kallioita, jotta saadaan tilaa muutamille hintaville ranta-asunnoille ja niiden autotalleille. Korjasin kylttiä; tulevaisuutta ei tehdä tässä ihan tavallisten turkulaisten ehdoilla.
Jo koronakeväällä 2019 rannan viherlaatikkoon ilmestyi osuva ja ihan tyylikäs graffiti, joka kyllä pikaisesti putsattiin pois häiritsemästä kävelijöiden mielenrauhaa. Kuvasin ja päivitin vaalimainokseksi.
Houkutus oli liian suuri. Tämä lumisen ajan kiinteistöhuollon kyltti suorastaan vaati vaalipäivitystä.
Vaikka pihaan ajo on kielletty, niin äänestäminen on salllittu.

Kuvien liikennemerkkien ja opasteiden merkinnät ovat mielikuvituksen tuotetta ja niiden suhde todellisiin paikkoihin on sattumanvarainen.

Miksi Turkuun?

Vuosi sitten alkuvuodesta 2020 kirjoitin Uusi Päivä -lehteen artikkelin aiheesta, miksi muutin Turkuun. Olin silloin ollut vajaan vuoden turkulainen. Nyt on tulossa kaksi vuotta täyteen ja kysymys tuntuu yhä edelleen ajankohtaiselta. Koska monet asiat ovat entisellään, jopa Logomon sillan tuleminen ja hinta samassa vaiheessa kuin vuosi sitten, niin laitan jutun tekstin tähän uudelleen.

Miksi muutin Turkuun?

(Julkaistu Uusi Päivä -lehdessä 1/2020.)

Täytyy heti aluksi todeta, että Turkuun muuttaminen on kyllä herättänyt reaktioita. Pitkäaikainen työtoverini lähetti pahoittelut siitä, että olen joutunut paikkaan, ”jossa ikuisen loskan lisäksi on lähinnä vain kopeita ihmisiä.” Selvennykseksi sanottakoon, että hänellä oikeasti oli kokemuksia paikkakunnasta. Toinen tuttavani, nykyinen tamperelainen ja joka oli myös ollut Turussa töissä, väitti heti tänne tultuaan kiinnittäneensä huomiota tienviittaan, jossa luki ”Tampere 130 km”. Omat yhden vuoden mittaiset kokemukseni eivät ole näin turkupakoisia. Tosin sään suhteen ensimmäinen talvi ei tehnyt kummoista vaikutusta: Laivat kulkivat ja lähinnä satoi räntää paljaille nurmikoille. Turkulaisten kopeudesta en vielä tiedä, mutta ehkä tosikkoja löytyy, eritenkin suhteessa Turun murteeseen. Sitä pysyy kielipuolena, vaikka kuinka yrittäisi ja tekisi Turun Sanomien murretestejä. On parempi pitää suu kiinni ja yrittää edes ymmärtää kummalla puolella jokea on.

Kertomusta oman paikkakunnan erinomaisuudesta pidetään yllä vertailemalla sitä sopiviin muihin paikkakuntiin. Konsti onkin valita oikein se, mihin omaa nurkkakuntaansa vertaa. Vertailukohteen pitää olla kyllin tasokas, että voi kokea olevansa samassa sarjassa. Se ei kuitenkaan saa olla liian tasokas, koska silloin vertailun tulos voi olla masentava. Turkulaisessa hengenelämässä olen aistinut pysyvää särmikkyyttä suhteessa Helsinkiin, mutta muusta Suomesta ei ole niin väliä. Ja vain tamperelaiset vertaavat itseään Turkuun. Turkulaiset taas eivät vertaile Turkua Tukholmaan, mikä voi myös olla viisasta.

Olen seurannut suurella mielenkiinnolla lehtien ja kunnallispäättäjien keskustelua Turun kehittämisestä, kun olen ollut paikallisen kehityksen tutkija. Erityisen kiinnostavaa on kuulla, miksi minun ja muutaman tuhannen muun ihmisen luullaan muuttaneen Turkuun. Olisiko se kauppatorin tuleva parkkikuoppa ja sen ympärillä näivettyvä baarien vyöhyke? Ei se, mutta keskustan monipuoliset palvelut ja loistavat bussiyhteydet on kyllä mainio juttu, jos palvelut pysyvät monipuolisina.

Tähän väliin on ehdottomasti sanottava, että Fölibussien aikataulussa pysyminen ja kuskien ystävällinen kestoasiallisuus on mielestäni ihme. Kaupunginkirjasto,  kaupunkipyörät, Föri ja Martinsillan grillikioski ovat iloisia yllätyksiä. Aurajoen rantareitit vastaavat muutenkin mainettaan ja korkeita odotuksia. Sitä vastoin Funikulaari ja sen miljoonamaine ei lisännyt Turun vetovoimaa eikä luottamustani päättäjien käyttämien konsulttien arviointikykyyn. Myöskään Logomon sillan roolia vetovoimatekijänä en ole vielä oivaltanut, mutta sehän ei olekaan vielä valmis ja hintakin taitaa olla vielä hakusessa.

Uudella paikkakunnalla kiinnittää huomiota varallisuuserojen ulkoisiin tunnusmerkkeihin, kuten automerkkeihin, asuntoihin, ja Turussa tietysti veneisiin. Rakentaminen paljastaa luokkaeroja vaikka kuinka pressuilla peittäisi. Turussa rakennusfirmat näyttävät uskovan siihen, että vielä joku ostaa ylellisyyttä, siis asioita, joita ei oikeasti tarvitse, tehdäkseen vaikutuksen ihmisiin, joita ei oikeasti arvosta. Jos juuri nyt ei satu olemaan rahaa, ostavat velalla. Turun kehittäjien keskustelu rakentamisesta ja asumisesta kertoo siitä, mitä pidetään kehityksenä ja tavoittelemisen arvoisena. Päättäjien ajatusmaailman tunnistaa siitä, mihin he katsovat olevan rahaa ja mistä nyt pitää säästää, kun siihen nyt ei vaan ole rahaa. Koronaviirus paljasti neo-liberaalin oikeiston arvomaailman vinoutuman, kun sosiaali- ja terveyspuolen säästökuurit voivat osoittautua pahaksi virheeksi. Joku viisaampi sanoihin, että kriisin aikaan jokainen yksityisen vastuun ja yrittämisen puolustaja onkin sosialisti ja huutaa valtiota apuun.

Meidän kotitaloutemme kaksikosta toinen on eläkeläinen ja toinen etsii koulutusta vastaavaa työtä. Emme kyllä muuttaneet Turkuun Funikulaarin tai toriparkin vuoksi. Muutimme yliopiston ja työpaikkahaaveiden vuoksi. Työmarkkinat eivät ole vielä avautuneet. No, olemme olleet täällä vasta vuoden. Annamme Turulle vielä aikaa toipua koronasta.

Onko Turku Center tarkoitettu aprillipilaksi?

Oliko ”Turku Center” brändi tarkoitettu aprillipäivän huumoripläjäykseksi?

Taustaksi kerrottakoon, että kiirastorstaina ja aprillipäivänä 1.4.2021 Turun Sanomat julkaisi uutisen, jossa kerrottiin Turun Ydinkeskustayhdistyksen ja kaupungin markkinointiprojektista, jossa etsittiin yhteistä kaupallista nimeä eli brändiä Turun keskustassa toimiville yrityksille. Hankkeen kustannukset jaettiin puoliksi yhdistyksen ja kaupungin kesken. Mainostoimisto Briiffi ja viestintätoimisto Ground Communications ovat lehden mukaan harmissaan siitä, että keskustelu hankkeesta lähti väärille urille, eli valittua brändinimeä alettiin kritisoida. Kaupunginhallituksen jäsen Jaakko Lindfors (vasemmistoliitto) arvosteli englanninkielistä brändiä. Jatkan tässä tämän kielivalinnan ihmettelyä. Lisäsin lehtileikkeen uutisesta tämän linkin taakse.

Aikaisemmassa elämässäni olen kokenut noloutta ja myötähäpeää kahdessa muussakin kaupungissa. Joensuussa yliopistoväki repi aikoinaan huumoria ”Joensuu City Full of Life” markkinointikampanjasta. Suomen Matkailutoimittajien Kilta nimesikin sen vuoden tympäisevimmäksi liikeideaksi, joka ulkopuolisen silmissä laskee entisestäänkin kaupungin profiilia. Seuraavassa asuinpaikassani Lahdessa taas kärsittiin vielä parikymmentä vuotta myöhemmin ”Business City” -imagon krapulaa. Brändi-innossa jopa Lahden kaupunginorkesteri nimettiin ”Business City Orchestraksi”, mutta pian nimi huomattiin klassiseen musiikkiin sopimattomaksi.

Englanninkielisiin kliseihin turvautuminen ei ole turkulaisillekaan yrittäjätahoille kunniaksi. Se ei ilmaise paikan erityispiirteitä, vaan ilmentää neuvottomuutta, heikkoa itsetuntoa ja huonoa oman paikan historian tuntemusta. Se viittaa myös siihen, että vastuu Turun keskustan kehittämisestä on joutunut väärien tahojen käsiin. Onneksi ei sentään ole turvauduttu latinaan, muuten kohta kokoontuisimme ”Agoraan”. Minua jo kaduttaa tämän julkikirjoittaminen, koska joku voi kohta sitä tosissaan ehdottaa. Se taitaa olla jo varattu, sillä niitä kyllä löytyy jo useasta yliopistosta.

Jaakko Lindfors on oikeassa siinä, että kaupunkikeskustan kehittäminen ei voi olla yrittäjävetoisen keskustayhdistyksen ja brändikonsultoinnin varassa, vaikka kaupunki maksaisi puolet laskusta. Hankkeen vetäjätkin ovat huolissaan kaupunkikeskustan näivettymisestä. Elävään kaupunkikeskustaan tarvitaan monipuolisia julkisia toimintoja, monenlaisia kansalaistoiminnan paikkoja ja kulttuurin toimijoiden tiloja. Monet kulttuurin toimijat etsivät tiloja Turussa.

75-vuotias mies kutsuttiin neuvolaan

Vuoden vaihteessa pääsi tulemaan yllätys. Sain kutsun neuvolaan.

Olin jo tottunut siihen, että kun menen terveyskeskukseen, lääkäri alkaa ruudulta katsomansa labratuloksen perusteella säätää jotain yksittäistä reseptiä eikä jaksa oikein reagoida valituksiini alhaisesta tulehduskynnyksestä ja yleisvoinnin heilahtelusta.

Ainakin minulla ikä lakkaa olemasta pelkkä numero. Kuuluisinko peräti niiden joukkoon, jotka haluavat elää pitkään mutta eivät tulla vanhaksi? (Tämä ilmaisu on lainattu Riitta Kylänpään kirjoittamasta Claes Anderssonin elämänkerrasta Utelias mieli.) Kyse voi olla myös siirtymisestä eläkkeellä olemisen uuteen vaiheeseen. Tutkijat ovat erottaneet toisistaan go-go-vaiheen ja slow-go-vaiheen. Edellisessä sattuu ja tapahtuu hirveästi ja jälkimmäisessä vain sattuu hirveästi. Tätä kaikkea seuraa, tiedätte kyllä, no-go.

Siis vuoden vaihteessa, kun luulin koronan vieneen kaikki terveyspalvelujen resurssit, minulle soitti terveydenhoitaja, onnitteli iloisesti täyden 75 vuoden johdosta ja kutsui neuvolaan. Lasten kanssa neuvolassa käynnistä olikin jo yli parikymmentä vuotta. Myös oman kuntoni kokonaistarkastuksesta oli saman verran. Se tehtiin työelämän ja työterveyshuollon piirissä. Silloin löydettiin alullaan olevia tavallisia verenpaine- ja kolesterolivaivoja. Ilman noita tarkastuksia vaivojen havaitseminen olisi tapahtunut paljon myöhemmin, ties miten paljon myöhässä.

Kun sitten menin paikalle kaupunginsairaalaan, selvisi, että kyseessä oli turkulainen kokeiluhanke. Kehitettiin uutta käytäntöä, jossa kartoitettiin 75 vuotta täyttäneiden lihasten ja aivojen toimintojen tilaa. Samalla otettiin kokeita ja neuvottiin ravitsemuksen kohdalla asioita, jotka periaatteessa tiesin, mutta joita en osannut soveltaa. (Siis sitä proteiinia kolmen tunnin välein.) Ennakoitiin mahdollisia terveyden riskikohtia. Minua erityisesti ilahdutti se, että samalla tehtiin tutkimusta tämän uuden kokeiltavan käytännön vaikutuksista. Tunnelma oli suorastaan kollegiaalinen, kun terveydenhoitaja kertoi tekevänsä asiasta väitöskirjaa. Taas tuli plussapisteitä hyvinvointipalveluille.

Jälkipuhetta

Olen epäillyt olevani epäluuloinen introvertti, jonka mielestä positiivisuus on jotenkin kiusallista ja epäaitoa. Asioiden korjaamiseksi pitää olla kriittinen, huomata epäkohtia ja myös huomautella niistä, mieluummin sillä lailla terävästi. Tämä tietysti loukkaa helposti lähimmäisiä, minkä jälkeen sitä kokee itsensä väärin ymmärretyksi. Olenko siis mielensä pahoittaja, jonka mielestä positiiviset yllätykset vievät huomiota pois korjattavista epäkohdista? Mitäpä sitä innostumaan, kun asiat ovat niin kuin pitääkin, siis normaalisti. Onneksi kutsu neuvolaan ei pahoittanut mieltäni ja se oli jo toinen positiivinen yllätys Turussa. Kun muutin Turkuun, niin Fölin bussien aikataulussa pysyminen yllätti positiivisesti. Tätä on jatkunut silmiinpistävästi myös koronan ja lumikelien aikaan.